Pyrkimykseni on aina saada tutkimusmatkasta jokin tulos, vaikka se tämän tapaan olisi muotoilultaan hieman pidempi. Että se voi syntyä mahdollisimman riippumattomasti ja puolueettomasti, ilman että instituutit tai alan sijoittajat rahoittavat sitä, ja on vapaasti yleisön saatavilla. Asetettuja tehtäviä, eli selvittää paikan päällä paljon luontoon liittyvistä asioista ja mahdollisuuksien mukaan vielä todentaa se valokuvin, en pystynyt aivan täyttämään, koska se oli huomattavasti vaikeampaa kuin toivoin. Kuitenkin jotain voidaan taas lukea niihin havaintoihin, joita on kertynyt korkeilla leveysasteilla vuodesta 2002 tähän päivään asti. Neljän paikan päällä vietetyn talvehtimisen aikana kerättiin paljon uutta tietoa lumi- ja jääoloista. Että ulkolämpötiloilla ei ole niin suurta vaikutusta jään muutoksiin kuin aina kerrotaan, vaan ratkaisevia ovat pikemminkin pintalämpötilat, jotka johtuvat värieroista. Että jään muutokset ylipäätään riippuvat monista muista tekijöistä, kuten tuulesta, vuorovedestä jne. Että edelleen suurimman vaikutuksen aiheuttaa jään rakennevaurio, jonka saa aikaan yhä voimistuva laivaliikenne. Että voimistuminen ei koske vain laivojen määrää, vaan nimenomaan myös niiden rakennetta. Runsaan metrin paksuinen jää ei nykyään ole enää ongelma edes kalastusalukselle, mikä vuosia sitten ei ollut näin. Kasvava määrä laivoja, jotka ajavat yhä uudelleen jään läpi, pitää siten auki railon, jossa tuuli pääsee esteettä tekemään työtään tuhoisine aaltoineen. Kun alku on kerran tehty, mikään ei enää pysäytä sitä, ja jää lähtee liikkeelle, murtuu ja on siten kaikkien veteen vaikuttavien voimien leikkikaluna. Niinpä jään rakennevaurio jää korjaamattomaksi pitkäaikaisvaurioksi, jolle ei kuitenkaan omisteta minkäänlaista huomiota ja joka syö jatkuvasti eteenpäin kuin tuli vielä jäljellä olevien koskemattomien jääalueiden läpi. Siten suojaava jääpanssari on murtunut monien rannikkolinjojen varrelta. Inuitit iloitsevat siitä, koska niin voidaan kalastaa, metsästää ja kuljettaa suurelta osin esteettä. Lisäksi on tullut joustavammaksi pidemmäksi aikaa vuodesta, sillä vene on ja pysyy yhtenä pohjoisen tärkeimmistä kulkuvälineistä. Aivan toisin on niiden jäätiköiden laita, jotka olivat vuosien mittaan muodostuneet kauas rannikkolinjaan asti. Niiltä on murtunut pois kiila, jäätikön pään edessä ollut laaja jääkenttä. Vinon, veteen viettävän muotonsa takia jäätikkö voi nyt luisua pysäyttämättömästi mereen. Kova makean veden jää ei kestänyt vuorovettä jatkuvine nousu- ja laskuliikkeineen eikä varsinkaan aaltoja, jotka vuosien ajan jyrsivät jäätikön reunaa. Se murtuu ja luisuu mereen.
Jos nämä voimat pääsevät maantieteellisen suojan takia vaikuttamaan jäätikön reunaan vain vähän, kuten esimerkiksi Etelä-Grönlannissa Prinz Christian Sundissa, se pysyy vuosia sellaisena kuin on ja muuttuu vain vähäisesti. Aivan sama, onko kymmenen astetta lämpimämpää tai kylmempää. Lämpötilat ovat tuollaisen mahtavan jäätikön luona muutenkin aivan toisenlaiset kuin mitä maan päälle harvakseltaan sijoitetuilla mittausasemilla mitataan. Sen jouduin toteamaan myös merellä, että ulkolämpötilat ovat huomattavasti alempia kuin rannikkoalueella. Että vedessä olevat jäämassat vaikuttavat veden lämpötilaan ja välittömässä ympäristössään myös ulkolämpötilaan ja jopa sääoloihin. Että jäämassoilla ylipäätään, olivatpa ne vedessä tai maalla, on huomattava vaikutus säähän. Niinpä pystyimme suojautumaan myrskyiltä, jotka useimmiten kiertyivät Amerikasta vasemmalle kääntyen Grönlantiin, pakenemalla vuonoon, joka oli lähellä sisämaan jäätä, tai edessä olevan ahtojäävyöhykkeen turvin vedessä. Raskaisiin, kylmiin ilmamassoihin, jotka muodostuvat aina kuin seinä jään ympärille, monet näistä myrskyistä kimposivat takaisin. Näin oli paitsi Grönlannissa myös 2009/2010 ensimmäisen talvehtimisen aikana Labradorissa, Kanadassa. Jos taas on kuten me talven 2015/2016 ajan Grönlannissa kylmäpanssarin edessä olevalla alueella, saa tuntea huomattavasti kovempia tuulennopeuksia. Saapuvat ilmamassat puristuvat kokoon kylmäpanssarin edessä ja niiden nopeus kasvaa huomattavasti. Niiden on sitten alkuperäisen kiertonsa takia väistyttävä vasemmalle, ja ne tuhoavat kaiken, mikä asettuu niiden tielle. En voi vahvistaa sääukkojen väitettä, että tällainen tuuli muodostuisi sisämaan jäältä päin, sillä silloin sen olisi pakostakin oltava viileä tai kylmä. Mutta aina kun meillä oli talvikuukausien aikana tällaisia hirmumyrskyjä, joita esiintyi joskus useita kertoja viikossa, saimme myös sydäntalvella muutaman tunnin ajaksi miellyttävän leudot lämpötilat, jopa 12°. Asukkaat puhuivat ”hot windistä”. Myös sääkartoilta pystyi seuraamaan näitä kehityskulkuja tarkasti. Se, että sääolot maan itärannikolla käyttäytyvät toisin kuin sen länsirannikolla, merkittiin vuosien mittaan sekä talvi- että kesäkuukausina lokikirjaan. Näin kävi ilmi, että talvet Kanadan itäpuolella aina 50. leveyspiirin eteläpuolelle asti ovat niin kylmiä, että siellä viihtyi vielä jääkarhukin. Tämä leveyspiiri kulkee suunnilleen Frankfurt am Mainin kohdalta. Katastrofi, jota ei uskalla ajatella, jos Frankfurtin halki kuljeskelisi muutama jääkarhu. Onhan siellä jo nyt housut tutisseet ja koko paikka ollut sekaisin niiden muutaman suden takia, jotka siellä liikkuvat. Lisäksi kävi ilmi, että asukkaat arvioivat säätilanteita täysin eri tavoin, vaikka haastattelemani henkilöt oleskelivat samassa paikassa. Lausunnot olivat niin vastakkaisia, ettei niistä hahmottunut jälkeäkään yhteneväisyydestä. Se ei johdu vain siitä, että jokainen näkee asiat eri silmin, vaan myös siitä, että sääolot käyttäytyvät tuollaisessa paikassa maaston rakenteiden takia eri tavoin. Niinpä totesin talvehtimisen 2014/2015 aikana lähellä Goose Bayn paikkakuntaa Itä-Kanadassa valtavia eroja lämpötiloissa, tuulensuunnissa ja niiden voimakkuuksissa lentokentän mittausaseman ja vain noin 3 km päässä olleen oleskelupaikkani välillä. Että tuulensuunnat ja niiden voimakkuudet käyttäytyivät eri tavoin, sen pystyin vielä ymmärtämään hieman avoimemman sijaintini takia, mutta että lämpötilat erosivat joskus jopa -10°, oli yllättävää. Siten on ja pysyy selittämättömänä, miten tiede aikoo todeta miljoonien neliökilometrien laajuisella arktisella saaristolla, johon tietenkin lasketaan mukaan vesialueet, kourallisella sinne tänne siroteltuja mittausasemia vuosien mittaan 1° tai 1,5° lämpötilan nousun. Tämä arvo voitaisiin kyseenalaistaa jo yksittäisten mittalaitteiden rakenteesta johtuvalla sarjahajonnalla. Tällaisia tarkkoja mittauksia vaikeuttavat paitsi liian harvat mittausasemat myös jatkuvat myrskyiset tuulet, jotka usein hirmumyrskyn voimalla piiskaavat osittain kesälläkin näiden alueiden yli ja sekoittavat siten ilmakerroksia huomattavasti. On muutenkin hyvin vaikea ymmärtää, kuinka lyhyen, noin kolmen kuukauden arktisen kesän aikana lämpötilat, jotka tuskin yltävät kaksinumeroisiin lukemiin, voisivat nousta niin, että kaikki sulaa pois. Myös kovasti ylistetyillä satelliiteilla on rajansa. Vaikka näytölle ilmestyi kauniita värillisiä kuvia vesialueista, joilla oli vähän jäätä, paikan päällä oli merkittäviä eroja, joita ei voitu näyttää sääolojen, kuten sumun ja tiheän lumisateen, takia. Edes ajantasaisia ja paikallisia radiolla välitettyjä tietoja, jotka useimmiten myös perustuvat satelliittikuviin, ei voitu paikan päällä aina vahvistaa. Niinpä kävi usein niin, että ilmoitettu jäätiheys poikkesi huomattavasti annetuista tiedoista ja veden pinnalla oli olennaisesti enemmän jäätä, niin että jouduin laivani kanssa umpikujaan. Esittääkö tiede raporteissaan, jotka julkaistaan tiedotusvälineissä, todellisen todisteen tällaisesta lämpenemisestä ja siitä seuraavista katastrofaalisista vaikutuksista käyttämällään sanavalinnalla ”oletamme, tai uskomme, arvioiden mukaan, ennusteen mukaan voisi olla, tilasto sanoo” jne., se jää tähän päivään mennessä muutenkin selvittämättä. Niinpä Floridan ja Hollannin pitäisi oikeastaan jo olla metrien syvyydessä veden alla, kuten vuosia sitten tiedotusvälineissä väitettiin, koska merenpintojen piti valtavan sulamisen takia nousta jo vuosien ajan. Luoteisväylän pitäisi olla laivaliikenteelle jäätön ja kuljettava kuin nelikaistainen moottoritie. Jääkarhujen pitäisi kuolla pois kuin kärpäset, koska niiden elinympäristö sulaa pois niiden käpälien alta. Ihmetyttää tässä suhteessa vain se, että jouduimme talvehtimisillamme kuukausien ajan tulemaan toimeen jopa 1,80 m paksun jään kanssa veneemme ympärillä, yli kahden metrin lumikinosten, lähes -40° ulkolämpötilojen ja reilusti alle -58° pintalämpötilojen kanssa, eikä pitkiä alushousuja voinut panna pois myöskään niinä harvoina kesäviikkoina. Että jääkarhujen kaatokiintiötä Labradorin varrella nostettiin, koska niiden kanta kasvoi niin nopeasti paitsi hyvien elinolojen myös hyljetuotteiden kauppasaarron takia. Grönlannissa keskustellaan uusimpien eläinarvioiden perusteella myös kaatojen lisäämisestä. Mutta siitä ei tietenkään löydy mitään tiedotusvälineistä, olisihan se yksi lisätodiste väitettyä ilmaston lämpenemistä vastaan. On myös outoa, miksi kerrotaan enimmäkseen vain Grönlannista, erityisesti länsirannikosta. Entä koko Grönlannin itärannikko ja Kanadan itärannikko, onko siellä muka liian kylmä ja liian jäinen uutisointia varten? Eikö Afrikassa tai muualla etelässä tule myös kuumempaa? Että en ole näiden havaintojen kanssa yksin, sen vahvistivat minulle usein henkilökohtaisissa keskusteluissa paikan päällä olleet tutkijat, joita kohtasin asemilla tai maalla ja merellä. Keskustelu oli usein terävää. Niinpä jäätiköiden vetäytyminen lämpenemisen edustavana todisteena nousi yhä uudelleen pöydälle. Jäätikkö sulaa, se vetäytyy, ja sulamisvesi näkyy virtaavan jäätikön vieressä ja alla, jota pitkin jää voi liukua alas kuin liukumäkeä. Kun sitten kysyin, miten he aikovat todistaa, että tämä vesi todella on sulamisvettä eikä voisi olla niin, että se tulee ehkä lähistön lähteistä, jotka tunnetusti pulppuavat myös lähellä vuorenhuippua? Eikö se voisi olla korkeammalta kertynyttä sadevettä? Lisäksi kerrotaan aina vain jäätikön vetäytymisestä, entä miten on uudelleenmuodostumisen laita, joka syntyy metrien korkuisista lumisateista. Tämä lumi, jota on joskus niin paljon, etteivät asukkaat pääse enää taloistaan ulos ovesta vaan käyttävät kattoluukkuja, puristuu vuosien mittaan myös jääksi. Tällaiset keskustelut laantuivat nopeasti. Niiden vuosien aikana, jotka vaimoni Silvia ja minä siellä vietimme, emme voineet todeta selvää suuntausta suuntaan emmekä toiseen. Kuten asukkaatkin vahvistivat, kaikilla sään ja jään alueilla on jatkuvaa vaihtelua ylös ja alas, silti taipumus on pikemminkin siihen, että viime vuosina sääolot olivat huonompia ja äärimmäisempiä ja että kylmeni. Sään paranemista kyllä aina toivottiin ja odotettiin, ja se joskus vakaantui hieman päivien ajaksi, silti oli olennaisesti helpompi laskea kesän lämpimämmät, aurinkoiset päivät kuin ne päivät, joina satoi vettä tai lunta, oli sakein sumu tai tuuli jäähdytti lähelle nollaa. Niinpä sanasta ”global warming” on tullut aihe, jota ei voi enää pysäyttää ja joka ennen kaikkea levittää pelkoa ja paniikkia, liikuttaa valtavia rahamääriä ja valitettavasti myös tuhlaa niitä. Suhteessa siihen luonto ei kuitenkaan juuri hyödy niistä. Silti pienellä vaivalla voisi antaa pohjoisen luonnolle jonkin verran apua. Useimmissa asutuksissa ja myös kaupungeissa ei ole jätevedenpuhdistamoita, jotka voisivat puhdistaa kemikaaleilla saastuneen käyttöveden. Kaikki lasketaan puhdistamattomana mereen. Pääongelma eivät tässä ole orgaaniset aineet, vaan kaikki raskasmetallit ja kemikaalit pesu- ja puhdistusaineista. Tietenkin olisi valtava urakka louhia tällaisia laitoksia kallioon. Mutta aiheuttamisperiaatteen mukaan (mitä ei likaa, sitä ei tarvitse puhdistaa) korjaus olisi helppoa. Teollisuudella on jo vuosien ajan ollut biologisesti hajoavia aineita, joille tässä olisi järkevin käyttö, mutta joita valitettavasti käytetään tuskin lainkaan. Sama koskee jätehuoltoa. Grönlanti on kaukana edellä Labradoria, jossa lähes jokaisen umpeen päättyvän peltotien päästä löytyy kaatopaikka ja kokonaiset maa-alueet ovat saastuneet. Mutta ongelma ei yleisesti ottaen ole läheskään luontoa tukevalla tasolla. Niinpä olisi varmasti ajanmukaista huolehtia kerrankin tällaisista asioista, jotta saataisiin ehkä käsin kosketeltava tulos, kuten esimerkiksi montako tonnia kemikaaleja tai jätettä Grönlantiin ei ole toimitettu, eikä sellaista tulosta, jota ei voi käsin koskettaa eikä seurata: emme halua lämpötilan nousevan tänä vuonna enempää kuin 1°. Jos instituuteilla, tiedotusvälineillä tai yksityishenkilöillä on ehdotuksia tai myös kritiikkiä tähän yhteenvetoon, älkööt arkailko lähettää minulle sähköpostia, vastaan niihin kaikkiin ja pidätän itselläni oikeuden julkaista muutamia yleisöä kiinnostavia. Lopuksi mainittakoon vielä, että tiedän varsin hyvin, että tällaiselle tulokselle, joka on peräisin ei-akateemiselta ihmiseltä, sellaiselta kuin minä olen, jolla ei ole professorin tai tohtorin arvoa nimensä edessä, annetaan varsinkin Saksassa vain vähän uskottavuutta. Sille en voi mitään, mutta se ei muuttaisi eikä heikentäisi tosiasiaa. Sanottakoon kuitenkin, että minulla on lähes 40 vuoden rutinoitunut kokemus luonnossa toimimisesta ja että pystyn elämään siinä myös ilman teollista tukea. Että agronomin ja metsätalouden ammattilaisen pohjakoulutus, painopisteenä maisemointi, on monissa asioissa auttanut ja tukenut minua. Että viime vuosina herkkyyteni luontoa kohtaan on erämaassa elämisen kautta hioutunut monikertaiseksi verrattuna tavallisesti elävään ihmiseen, jolla on yhteys sivilisaatioon. Että tämä on oikeastaan perusedellytys havaintojen saamiselle jatkuvasti muuttuvassa luonnossa ja olisi siksi asetettava minkä tahansa kaavamaisen tietokoneohjelman edelle. Luonto pysyy luontona, jota kohtaan tulisi asettua tunteella, herkkyydellä ja kunnioituksella eikä yrittää potkia sitä matemaattiseen roskakoriin. Se, joka haluaa saada käsityksen arktisen alueen oloista ja sikäläisistä olosuhteista tilanteen paremmaksi arvioimiseksi sekä tiedotusvälineistä riippumatonta, kuvin esitettyä tietoa seikkailuun sekoitettuna, voi täyttää tämän kahden elokuvatuotantoni ”Tutkimusmatka jäihin” ja ”Kanadan seikkailu” avulla; se, joka mieluummin lukee, saa saman myös kahdesta kirjastani. Lisäksi myös muutamat luontoa käsittelevät kertomukset kokoelmasta ”Paulin kertomukset” täydentävät hyödyllisesti tämän verkkosivuston yksittäisiä lokikirjamerkintöjä. Jos kiinnostusta on, ota yhteyttä yksittäisiin jälleenmyyjiin, jotka on lueteltu sivustoni kohdassa Myynti, tai suoraan minuun henkilökohtaisesti. Lyhyesti sanottuna: niin kauan kuin kaukana pohjoisessa vain harvoina päivinä vuodesta voi paitsi minä myös asukkaat panna pois pitkät alushousut, pipon ja käsineet, kenenkään ei tarvitse puhua ilmaston lämpenemisestä, vaan käyttää tämä aloite mieluummin järkevämmin. Katso itse muutamia kuvia aiheesta kuvagalleriassa 2.
